![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
Typerä kysymys.
Kun mulla kerran on japanintaitoisia ihmisiä kaveripiirissäni, niin kysynpä typerän kysymyksen. Olen ymmärtänyt, että japanissa on hemmetisti kielen tasoja, riippuen siitä kuka puhuu kenelle missä yhteydessä. Koskevatko nämä tasot myös ihan ns. jokapäiväisiä sanoja, kuten vaikka "isä"? Eli jos kerron vaikka että "Isäni on insinööri" samanikäiselle koulukaverilleni, itseäni vanhemmalle pomolle ja itseäni nuoremmalle alaiselle (lisääkin tasoja saa keksiä) niin onko se aina sama sana, ja jos ei, niin mitä ehdottaisitte?
(Hakusessa siis japanin sana "isä", tarvitsen yhteen tarinaan. Älkää kysykö. Kun kerran tähän rupeaa niin sen voi sitten saman tien tehdä oikein. Mieluummin kyselen eläviltä ihmisiltä kuin kuukkeloin, koska en itse osaa kielestä edes kirjaimia.)
(Hakusessa siis japanin sana "isä", tarvitsen yhteen tarinaan. Älkää kysykö. Kun kerran tähän rupeaa niin sen voi sitten saman tien tehdä oikein. Mieluummin kyselen eläviltä ihmisiltä kuin kuukkeloin, koska en itse osaa kielestä edes kirjaimia.)
no subject
no subject
Perustasoa käytetään yleensä puhuttaessa perheenjäsenten ja kavereiden kanssa, sen käyttäminen viestii siitä, että puhujat ovat keskenään "samanarvoisia". Mutta perustasoa käyttävät myös "ylemmässä" asemassa olevat henkilöt "alemmille", esimerkiksi pomot alaisilleen tai opettajat oppilaille. Kohtelista tasoa käytetään ei niin läheisille puhuttaessa, esimerkiksi tuntemattomille kadulla tai vaikka vanhemmille opiskelijakavereille. Nöyrä taso tuo oikeastaan vaan lisäkohteliaisuutta normaaliin kohteliaaseen tasoon: esim. pomolle puhutaan kohteliasta tasoa käyttäen, mutta mukana voi olla paljonkin nöyrän tason elementtejä, tilanteesta riippuen. Myös asiakaspalvelijat käyttävät nöyrää tasoa.
Nämä tasot ovat aika karkea jako, jokapäiväisissä keskusteluissa ihmiset tulevat ilmeisesti aika paljon hyppineeksi tasolta toiselle. Myös konteksti vaikuttaa tason valintaan: töissä työkaverille saatetaan puhua kohteliaasti, mutta vapaa-ajalla voidaan ehkä käyttää perustasoa. Tasojen lisäksi puheeseen vaikuttaa se, ollaanko miten muodollisia. Varsinkin nöyrän tason ilmaisuissa on mahdollisuus lisätä muodollisuutta lisäämättä itse asiassa kohteliaisuutta ollenkaan, ja kohteliaastakin tasosta saa hyvin muodollisen pelkillä sanavalinnoilla.
Kohteliaisuustasojen vaihelu näkyy käytännössä sanastossa ja verbimuodoissa. Mitä kohteliaampaa ja muodollisempaa, sen monimutkaisemmaksi sanasto menee ja sitä pidemmät verbimuodot. Käytännössä verbien taivutusluokkia on kaksi, perustyyli ja kohtelias desu-masu-tyyli, nöyrällä tasolla verbit joko vaihtuvat kokonaan tai niihin lisätään etu- ja takapäätteitä, mutta nekin taipuvat edelleen perus- ja kohteliaalla tasolla.
Se, mitä sanoja tai muotoja käytetään, riippuu kontekstista, ja siinä taas takana vaikuttaa jako uchi - soto: sisäpuoli ja ulkopuoli. Itse ja omat perheenjäsenet ovat uchin ihmisiä, joihin viitataan aina perusmuodossa tai "alentavasti". Uchin ihmisiä voivat olla tilanteesta riippuen myös esimerkiksi työtoverit. Uchin ihmisille ei kuitenkaan aina puhuta perustyylillä. Soto ovat kaikki muut, ja soton ihmisille puhutaan usein kohtelialla tyylillä, muttei aina. Soton ihmisiin ja heihin liittyviin muihin ihmisiin ja asioihin viitataan kuitenkin aina kohteliailla, "ylentävillä" sanoilla.
Sitten siihen isä-sanaan. Karkeasti yleistäen isään viittaavia sanoja on kaksi: uchi-sana "chichi" ja soto-sana "otousan". Oma isä on siis periaatteessa muille puhuttaessa aina chichi, ja muiden isiin viitataan aina sanalla otousan. Kuitenkin jos puhutellaan omaa isää, yleensä käytetään sanaa otousan, tai sen muita muotoja kuten "tousan", "otouchan", "touchan". Sanan osat o ja san/chan ovat kohteliaisuusliitteitä, joista o ja san kohteliaita ja chan tuttavallinen, jopa hellittelevä. Muita mieleen tulevia isäsanoja on ainakin "chichioya", kirjaimellisesti "isävanhempi", jota ei ainakaan nykyjapanissa käsittääkseni käytetä puhutteluna tai viittaamaan kehenkään suoraan, se lienee enemmän kirjoitetun kielen sana. Lisäksi tulee mieleen animessa paljon kuultu "oyaji", joka englanniksi kääntyy yleensä "my old man". Ei liene kovin kohtelias, muistelisin kuulleeni sitä tilanteissa, joissa pojat juttelevat keskenään.
Vaikea sanoa hahmoasi ja tilannetta tuntematta, mikä termi olisi paras, mutta neutraalein on ehdottomasti chichi, jos hahmo puhuu omasta isästään. Pikkulapsi voisi sanoa muillekin "touchan", kun viittaa omaan isäänsä, ja jos haluaa olla aika epäkohtelias, voisi ehkä käyttää sanaa "oyaji". Ensimmäinen sopii mihin tahansa tilanteeseen ja kohteliaisuustasoon, mutta kahta jälkimmäistä käyttäessä tilanne on selvästi epämuodollinen. Tai hahmo sellainen, ettei se muodollisuuksista välitä.
Anteeksi pitkä teksti, innostuin vähän. Näitä on toisaalta aika vaikea yrittää selittää lyhyesti. Toivottavasti oli apua.
no subject
no subject
no subject